Haastattelussa Niklas Koppatz

”Jos haluaa tehdä palkitsevaa työtä, kannattaa kokeilla TuKoKe-työn ohjaamista”

Niklas Koppatz toimii matematiikan ja fysiikan aineopettajana Käpylän peruskoulussa Helsingissä. Hän on osallistunut TuKoKeen ohjaajana kaksi kertaa ja on paraikaa ohjaamassa kolmatta työtä. Hän teettää oppilaillaan TuKoKe-töitä vahvasti ylöspäin eriyttävinä projekteina. Hänestä ohjaaminen ja oppilaiden kanssa työskentely on kivaa, vaikka siihen usein uppoaakin paljon ylimääräistä aikaa.

Koppatzista tuli TuKoKe-ohjaaja sattuman kautta. Hän kertoo, että kaksi vuotta sitten hänen kohdalleen osui koulussa 3D-tulostusprojekti, jossa oppilaat tutkivat eri materiaalien soveltuvuutta laboratoriotyöhön. Hän oli aiemminkin kuullut TuKoKesta, mutta vasta kollegan kommentti siitä, että hieno 3D-tulostustyö kannattaisi lähettää kilpailuun, sai hänet tarttumaan toimeen.

–Jonkinlainen haaste oli, että kisaa varten tarvittavaa dokumentaatiota ei ollut aloitettu projektin alussa, mutta oppilaat saivat kuitenkin raportin ainekset kasaan, ja lähetimme sen kisaan.

Raportointi onnistui ilmeisen hyvin, sillä työ pääsi lopputapahtumaan ja sijoittui sarjassaan kolmanneksi. Ensimmäinen ohjaustyö sytytti kipinän, eikä into selvästikään ole sammunut.

–Kun se kisapolku on kerran kuljettu, on helpompi motivoitua ja resursoida oma työaika uuden kisatyön ohjaamiseen.

TuKoKe-työtä tehdään ylöspäin eriyttävänä projektina oppituntien ulkopuolella

Käpylän peruskoulun yläkoulussa on luonto- ja tiedepainotusluokka, johon pyritään soveltuvuuskokeella. Koppatz kertoo, että painotusluokan oppilaille on luontevaa tarjota jotain enemmän, mutta on muillakin luokilla hyviä oppilaita. Hänen edellinen kisaporukkansa oli tavalliselta koulupiiriluokalta.

Käpylässä ei ole erillistä projektikurssia, jossa koko opetusryhmä tekisi TuKoKe-töitä, vaan Koppatz on päätynyt valitsemaan mielestään kyvykkäitä oppilaita, joille hän tarjoaa tutkimustyön tekemistä vahvasti ylöspäin eriyttävänä projektina. Opettajan huomio, mielekäs tekeminen ja myös kilpailun rahapalkinto motivoivat oppilaita, eikä Koppatz ole koskaan törmännyt siihen, että työ olisi jäämässä kesken.

–Hyvää oppilasta motivoi, kun hänen vahvuutensa huomataan ja hänelle tarjotaan kykyjä haastavaa opetusta. Kun tarjoan mahdollisuutta ohjattuun tutkimustyöhön vain tietyille oppilaille, he ovat huomionosoituksesta otettuja ja kunnioittavat sitä. Kun luotan oppilaaseen, hän haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Koppatz pyrkii kannustamaan tutkimustyöhön erityisesti sellaisia oppilaita, joilla on vahvat teknis-tieteelliset valmiudet, sillä hän uskoo, että kurkistus tieteen tekemiseen jo peruskoulussa tukee heidän orientoitumistaan alalle. Tutkimustyö tehdään aina oppilasryhmässä, jolloin yhteistyö on osa työtä.

Niklas Koppatz ohjaamassa Aliisa de Ritan, Terho Laaksosen ja Lumia Pesosen (pöydän ääressä vasemmalta lukien) työskentelyä TuKoKe-projektin parissa.

Aiheita saadaan opettajan takataskusta ja tutkijoilta yliopistosta

Koppatz tekee aktiivisesti yhteistyötä yliopistoväen kanssa esimerkiksi pyytämällä tutkijoita koululaisten töiden ohjaajiksi ja kalastelemalla uusia tutkimusaiheita tutuilta tutkijoilta. Koppatz tarjoaa oppilaille valmiita tutkimusideoita.

–Minulla on takataskussa muutama tutkimuskysymys, joita tarjoan oppilaille. He voivat tarttua siihen sellaisenaan tai ottaa oman tulokulman.

Projektityön ajoitus riippuu sen aiheesta. Jos työ on tehtävissä parissa kuukaudessa, Koppatz tarjoaa aihetta oppilaille syksyllä. Jos taas tehtävää on enemmän, työ käynnistetään jo ennen kesälomaa.

– Tällä hetkellä meillä on työn alla solututkimustyö, jossa väistämättä kestää pidempään, kun solujen kasvamista ei oikein voi hoputtaa ja tutkimussarjoja pitää kuitenkin tehdä muutama peräkkäin. Siksi oli aloitettava jo ennen kesälomaa.

Koppatzin mukaan oppilaiden kanssa työskentely on puuskittaista, ajoittain tehdään paljon ja välillä ei juuri mitään. Työn jakaminen kerran viikossa tehtäviin kahden tunnin pätkiin vaatii järjestelmällisyyttä, johon oppilaiden paukut eivät riitä. Projekteja on hänestä myös vaikea saada sovitettua luonto- ja tiedepainotteisen opetuksen resurssiin.

”Ohjaaminen ja oppilaiden kanssa työskentely on kivaa”

Koppatzia motivoi TuKoKe-töiden ohjaajana halu tutustuttaa oppilaat erityisesti luonnontieteelliseen tutkimustyöhön ja kannustaa heitä tavoittelemaan tutkijan uraa.

–Luonnontieteiden opettajana haluan edistää ymmärrystä ja kiinnostusta luonnontieteelliseen tutkimukseen. Yksi tavoite näissä TuKoKe-töissä on minulle se, että avaan oppilaiden silmien eteen, että tutkimustyö ei ole mikään ihmeellinen suuri tuntematon, vaan se voisi olla ainakin osa omaa tulevaa uraa.

Koppatz on myös pyrkinyt tuomaan oppilaidensa töitä laajemminkin esille. Oppilaat ovat käyneet esittelemässä työtään ja sen tekemistä omalle ja muille luokille. Tosin korona-aikana se ei onnistunut, koska opetusryhmiä ei saanut sekoittaa. Nyt tavoitteissa on uudelleen lämmitellä esittelykierrokset osaksi oppilaiden kisatyötä.

Vaikka Koppatzin tapa ohjata TuKoKe-töitä tuottaa väistämättä työajan ulkopuolista työtä, siinä pääsee tutustumaan erityisen innostuneisiin ja motivoituneisiin oppilaisiin paremmin kuin normaalissa luokkaopetuksessa. Se innostaa myös opettajaa.

–Ohjaaminen ja oppilaiden kanssa työskentely on kivaa, Koppatz sanoo.

 ”Kirjoittamisen kanssa kipuillaan deadlinen kynnykselle”

Koppatz tuumii, että edistyneimmänkin oppilaan kohdalla oppimisprosessiin liittyy aina jonkinlaista etsimistä. Hänen tehtävänsä opettajana on ohjata tiedon luo.

– Lähden siitä, että työ on oppilaan työ, ja minun tehtäväni on ohjata oppilas tarvittavan tiedon luo.

Se ei kuitenkaan tähän mennessä vielä kertaakaan ole yksistään riittänyt. Uuden työvaiheen käynnistäminen, esimerkiksi mittausten aloittaminen, vaatii tiiviimpää ohjausta. Silloin Koppatz työskentelee yhdessä oppilaiden kanssa. Sitten kun on yhdessä harjoiteltu, jatko sujuu oppilailta jo omin päin.

Ylivoimaisesti hankalin vaihe tutkimusprojektissa on Koppatzin kokemuksen mukaan raportin kirjoittaminen. Pulmia tuottaa esimerkiksi se, kuinka tarkasti työtä pitäisi kuvailla, mitä lukijan voidaan olettaa ymmärtävän ja mitä pitää selittää.

 –Kirjoittamisen kanssa kipuillaan aina deadlinen kynnykselle. En ole vielä löytänyt toimivaa ratkaisua tähän.

Parhaillaan työn alla olevassa projektissa Koppatz pyrkii oppilaidensa kanssa jaksottamaan kirjoitustyötä tutkimustyön lomaan niin, että loppuun jäisi mahdollisimman vähän kirjoitettavaa. Lisäksi koulun äidinkielen opettaja auttaa kirjoitustyön ohjaamisessa. Kun kirjoittaminen tökkii, Koppatz lohduttautuu ajatuksella, että asioita oppii parhaiten kohtaamalla haasteet ja voittamalla ne.

 TuKoKe-työskentelyn oppeja oppilaille: opettajakin on vain maallikko

Koppatz kertoo, että hän on TuKoKe-työskentelyssä joutunut opettelemaan pitkäjännitteistä suunnittelua ja järjestelmällisyyttä. Hän laatii oppilaiden projektityöskentelylle kuukausiaikataulun, josta käy ilmi, mitä vaiheita tehdään missäkin kuussa.

Parhaillaan käynnissä olevassa projektissa oppilaat tekevät yliopistoyhteistyönä solukasvatustutkimusta, joka on osoittautunut odotettua haasteellisemmaksi.

 –Työ näytti helpolta paperilla, ja mittausten vaiheisiin oli valmiit hyvät ohjeet. Kuitenkin kouluympäristössä niitä on pitänyt hiukan soveltaa.

 Aikaa on Koppatzin mukaan mennyt ”epätarkoituksenmukainen määrä” koejärjestelyn muokkaamiseen kouluympäristöön ja erityisesti koulupäivien ja -viikon rytmitykseen sopivaksi. Työskentely on vaatinut venymistä myös oppilailta.

 –Oppilaat sitoutuivat lopulta jäämään muutamana päivänä keskenänsä kuuteen asti koululle, jotta soluille tarjottu kemiallinen hoito ehtii vaikuttaa ennen niiden siirtämistä viljelyastiaan.

Koppatz toteaa, että projektissa oppilaat ovat ainakin oppineet, että opettajakin on vain maallikko. Kun häneltä kysyy, voiko koejärjestelyä muuttaa niin tai näin, hän vastaa yleensä, ettei tiedä, mutta yrittää ottaa selvää ja lupaa palata asiaan seuraavana päivänä.

Ohjaaminen on palkitsevaa eikä vaadi superihmisen kykyjä

Koppatz pitää omaa tapaansa teettää tutkimusprojekteja oppilailla oppituntien ulkopuolisina töinä arveluttavana ratkaisuna. Oppituntien puitteissa työskentely olisi helpompaa resurssien riittävyyden kannalta. Onneksi hän saa tukea kollegoiltaan.

 –Minulla on pari hyvää kollegaa, jotka ovat sitoutuneet tukemaan minua ohjaustyössä. Kun ei ole yksin, on myös epätodennäköisempää, että hommat kaatuvat liiaksi niskaan.

 Viime keväänä Koppatz sai TuKoKen lopputapahtumassa ensimmäisen kerran tilaisuuden keskustella ohjaustyöstä muiden koulujen opettajien kanssa. Koppatzin mukaan kukaan ei nostanut esiin työn rasittavuutta, vaan opettajat puhuivat sen antoisuudesta. Jokainen oli ensimmäisen ohjaustyön jälkeen ottanut ohjattavakseen uusia töitä.

 Hän järkeili, että ohjaustyön antoisuus selvästi peittoaa sen kuormittavuuden. Lisäksi hänen kohtaamansa opettajat vaikuttivat ihan normaaleilta hyviltä opettajilta, eivät superihmisiltä. Jos siis pitää itseään normaalina hyvänä opettajana ja haluaa tehdä palkitsevaa työtä, Koppatzin mukaan TuKoKe-työn ohjaaminen voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

 –Alkuun pääsemiseksi kannattaa käydä TuKoKe-sivuilla katsomassa tämänvuotisia finaalitöitä. Niitä on siellä niin erilaisia, että ei ole vaikea löytää yhtymäkohtia omaan opetukseen.

Niklas Koppatz alustaa TuKoKen Vertaistukea ja vinkkejä opettajatyöpajassa 22.9.2022. Lue lisää työpajoista ja ilmoittaudu mukaan! 

Lisätietoa

Niklas Koppatzin ohjaama työ Suihkututkimus osallistui kevään 2022 TuKoKe-lopputapahtumaan TuKoKen II sarjassa.