Kysymyksiä ja vastauksia toisen asteen opiskelijoiden TuKoKe-työskentelystä
Torstaina 8.9.2022 TuKoKen opettajatyöpajassa keskusteltiin toisen asteen opiskelijoiden TuKoKe-työskentelystä ja kilpailutöiden ohjaamisesta. Työpajassa alustivat Ville Tilvis Maunulan yhteiskoulusta ja Helsingin matematiikkalukiosta ja Esa Lappi Päivölän opiston matematiikkalinjalta. Kokosimme tähän työpajassa kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin.
Miksi lukiolaisia kannattaa kannustaa itsenäiseen tutkimustyöhön ja -raportin kirjoittamiseen?
Tutkimusprojektin tekeminen ja TuKoKe-raportin kirjoittaminen on erinomaista harjoitusta yliopisto-opintoihin, kertovat Päivölän entiset yliopisto-opiskelunsa aloittaneet opiskelijat. Tutkimuskurssi antaa heidän mielestään hyvät valmiudet jatko-opinnoissa selviämiseen. Aiempi kokemus oman tutkimuspaperin kirjoittamisesta vauhdittaa luonnollisesti kandityön työstämistä, mutta helpottaa myös erilaisten opiskeluesseiden sekä harjoitus- ja seminaaritöiden tekemistä. Esa Lappi kiteyttää, että TuKoKeen käytetty aika on tullut takaisin korkojen kanssa.
Virallinen kilpailu ja siihen valmistautuminen motivoi ja antaa aikaraamit työskentelylle. Ne motivoivat opiskelijoita ryhtymään tutkimustyöhön ja saamaan työnsä myös valmiiksi.
Montako työtä TuKoKe-kilpailuun tulee vuosittain?
Viime vuosina TuKoKeen on lähetetty keskimäärin reilut 250 kilpailutyötä.
Maunulassa luonnontiedelinjan ja Päivölän opistossa matematiikkalinjan opinto-ohjelmaan kuuluu pakollinen tutkimuskurssi toisen opiskeluvuoden aikana. Miten tällainen kurssi kannattaa resursoida?
On realistista varata tutkimuskurssin vetämiseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen kahden vuosiviikkotunnin opettajaresurssi. Esimerkiksi Maunulassa tutkimuskurssilaisten töitä ohjaamassa on monen eri aineen opettajia taideaineista ja äidinkielestä luonnontieteisiin.
Millaisia kustannuksia opiskelijoiden projekteista syntyy?
Opiskelijoiden projekteihin ei ole mennyt isosti rahaa, ehkä muutamia kymppejä työtä kohti. Opiskelijoiden mielikuvitus on hyvä, kun pitää keksiä, miten saadaan tehtyä esimerkiksi haluttuja mittauksia käsillä olevilla välineillä.
Mistä hakea apua, kun oman koulun opettajien asiantuntemus ei riitä?
Ville Tilvis kertoo, että Maunulassa on saatu hyviä kokemuksia yliopistoyhteistyöstä. Yhteistyön kautta voi saada opiskelijoille asiantuntevaa ohjausta ja pääsyn yliopiston laboratorioihin.
Maunulassa yliopistoilta on saatu tukea ja ohjausta sekä lainaan välineitä ja mittalaitteita. Ville Tilvis rohkaisee ottamaan yhteyttä entuudestaan tuntemattomiinkin tutkijoihin ja tutkimuslaboratorioihin. Tutkijat saattavat hyvinkin innostua auttamaan omasta alastaan kiinnostuneita lukiolaisia. Innokkaita ulkopuolisia ohjaajia saattaa löytyä myös koulun entisistä opiskelijoista.
Vaikka opiskelijoilla olisi koulun ulkopuolinen ohjaaja, kannattaa heillä olla myös koululla oma ohjaaja-opettajansa. Ulkopuoliselta ohjaajalta he saavat neuvoja tieteellisissä kysymyksissä, kun taas koulun opettaja vastaa projektin aikataulutuksesta ym.
Korkeakouluja ja lukioita kannustetaan myös opetussuunnitelman taholta yhteistyöhön. TuKoKessa yhteistyöstä myös palkitaan. Opinkirjo myöntää tunnustuspalkinnon erinomaiselle projektille, jossa on esimerkillisesti tehty yhteistyötä lukion ja korkeakoulun välillä. Palkinto myönnetään opettajalle, yliopistokumppanille ja ohjaajalle.
Mistä löytyy aihe tutkimusprojektiin?
Sekä Maunulassa että Päivölässä on käytössä ideapankki. Aikojen kuluessa yhteen tiedostoon on talletettu niin opettajien kuin oppilaiden projekti- ja tutkimusideoita. Esan mukaan ideoiden joukossa saattaa olla myös pöhköjä, sillä ne on aikanaan kirjattu muistiin pohtimatta sen tarkemmin niiden hyvyyttä tai toteutuskelpoisuutta. Ainoastaan epäeettiset on karsittu pois. Pöhköistäkin ideoista voidaan joskus jatkojalostaa innostava ja kiinnostava projekti. Jos nuorilla on omia aiheideoita, niitä kannattaa kehittää. Oma idea siivittää työskentelyä luonnostaan ja työhön sitoutuminen on vahvempaa.
Esan ja Villen vinkkejä TuKoKe-töiden ohjaamiseen
Jo Newton sanoi seisseensä jättiläisten harteilla. Meillä on vuosisatainen perinne tieteellisen tekstin tuottamisesta ja joudumme elämään sen perinteen mukaan. Historiallisen taustan ja raportointikäytännön opettaminen on välttämätöntä, jotta nuoret pääsevät mukaan peliin. Raportoinnissa tärkeää tuoda esiin mikä on menneisyyden tietoa (lähteet) ja mikä on uutta, tässä projektissa tuotettua. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivustolla on diasarja Hyvä tieteellinen käytäntö, joka sopii tieteellisen perinteen esittelyn pohjaksi.
Tiedonhaussa tarvitaan usein apua. Auta opiskelijoita löytämään oikeita tieteellisiä tekstejä. Rohkaise heitä etsimään tutkimusartikkeleita Google Scholarin kautta ja tarvittaessa auta etsinnässä kädestä pitäen.
Vinkkaa opiskelijoille, että kiinnostavan artikkelin lähdeluettelo kannattaa kammata läpi. Sen avulla pääsee käsiksi julkaisuihin, jotka vievät eteenpäin ja auttavat syventymään aiheeseen.
Aiheen rajaaminen on tärkeää ja nuorille usein vaikeaa. Heillä on taipumus tehdä isoja suunnitelmia. Kannusta heitä rajaamaan ja supistamaan aihettaan.
Ennen varsinaisen työskentelyn alkua kannattaa käydä ohjattavien kanssa yhdessä läpi koko työsuunnitelma koejärjestelyineen. Näin vältytään siltä, että opiskelijat tekevät esimerkiksi kesän aikana itsekseen kokeita, jotka eivät lähemmin tarkasteltuna tuotakaan heidän tavoittelemaansa luotettavaa dataa.
Opiskelijoille aikataulun hallinta on usein haasteellista. Siksi kannattaa rohkaista opiskelijoita tekemään työstään ensin minimaalinen toimiva runko, jota voi sitten asteittain täydentää (esimerkiksi tietokoneohjelmaan lisätä ominaisuuksia).
Työskentelyjaksoon kannattaa ajoittaa tarkistuspisteitä. Esimerkiksi Päivölässä on kahden viikon välein seurantakatselmus siitä, missä kukin on menossa. Jokainen työryhmä (töitä tehdään usein kahden opiskelijan ryhmissä) pitää muutaman minuutin esityksen työstään ja sen senhetkisestä vaiheesta ja voi myös tarvittaessa saada henkilökohtaista ohjausta. Esityksiin menee vain vähän aikaa, mutta jokainen joutuu pukemaan sanoiksi sen, mitä siihen mennessä on tehty, mitä suunnittelee ja millaisia haasteita on ehkä kohdannut.
Valmis Word-pohja helpottaa raportin kirjoittamista. Päivölän raporttipohjassa on sisällysluettelorunko, viittausesimerkkejä sekä valmiit tyylit tekstille, otsikoille, kuvateksteille ja lainauksille.
Loppuvaiheessa ohjaajan kannattaa vielä tarkistaa teksti ja auttaa opiskelijaa oikaisemaan koukeroisilta vaikuttavat kohdat. Tässä hyvä kysymys on: ”Mitä haluat tällä sanoa?” Kun opiskelija selittää asian suullisesti, voi häntä sen jälkeen kehottaa kirjoittamaan asian raporttiin siinä muodossa kuin hän juuri sanoi.
Juuri ennen TuKoKen ilmoittautumisen määräaikaa on hyvä varata aikaa ”viimeisen illan loppurutistukseen”, jossa on mukana ainakin yksi opettaja. Yhteisellä loppurutistuksella ja aikuisen tuella siinä on suuri merkitys. Ilman lauman tukea moni työ olisi jäänyt kesken ja ilmoittamatta TuKoKeen.
Aina tulee kiire! Kaikista edellä mainituista toimista huolimatta, moni työ valmistuu viime tingassa ja ilmoitetaan TuKoKeen viimeisen kahden tunnin aikana ennen määräaikaa.
Linkkivinkkejä
Ville Tilviksen haastattelu, jossa Ville kertoo laajemmin siitä, kuinka opiskelijoiden tutkimuskurssi ja TuKoKe-työskentely Maunulassa toteutetaan.
Tiedelukutaidon perusteet -MOOC
Opinkirjo ja Helsingin yliopisto ovat tuottaneet MOOC-kurssin Tiedelukutaidon perusteet, joka on tehty erityisesti lukiolaisia ajatellen yhteistyössä lukiolaisten kanssa. Kurssisisältöjä ovat kirjoittaneet eri alojen asiantuntijat eri yliopistoista. Alla on suorat linkit muutamiin TuKoKe-työskentelyn kannalta keskeisiin aiheisiin.
Tutkimuksen tekemisen perusteet
Opinkirjon tuottama materiaalikokonaisuus Tutkimuksen tekemisen perusteet on suunniteltu soveltuvaksi Lukion opetussuunnitelmaperusteiden (2015; 2019) teemaopintojen kurssiksi (TO2) tai tiedeopetuksen moduuliksi (1-3 opintopistettä). Se sopii esimerkiksi Tiedelukutaidon perusteet -MOOC-kurssin pariksi ja käytännön osioksi, jonka lopputuloksena opiskelijat tuottavat oman tutkielman.