Kysymyksiä ja vastauksia kansainvälisiin tiedetapahtumiin osallistumisesta
Torstaina 16.11.2022 TuKoKen opettajatyöpajassa keskusteltiin kansainvälisiin tiedetapahtumiin osallistumisesta. Työpajassa Teppo Harju Maunulan yhteiskoulusta ja Helsingin matematiikkalukiosta kertoi kokemuksistaan. Hän osallistui keväällä 2022 TuKoKe-seurueen vastuullisena aikuisena kansainväliseen ISEF-tapahtumaan (International Science and Engineering Fair). Kokosimme tähän Tepon ajatuksia kansainvälisiin tiedekilpailuihin osallistumisesta sekä kysymyksiä, jotka nousivat esille työpajassa.
Kertoisitko aluksi hieman kokemuksistasi kansainvälisessä ISEF-tiedekilpailussa
TuKoKen lopputapahtumassa Suomen ISEF-edustajiksi valittiin neljä nuorta kolmesta eri koulusta. Heidän mukaansa lähti kaksi opettajaa. Viime keväänä ISEF järjestettiin Atlantassa hybriditapahtumana. Osallistujia oli tietysti paljon Yhdysvalloista, mutta myös ympäri maailmaa muun muassa Australiasta, Irlannista ja Saudi-Arabiasta. Tapahtuma oli todella iso, ja se järjestettiin Atlantan konferenssikeskuksessa.
Varmistimme jo Suomessa, että kaikki materiaali oli varmasti mukana. Saimme TuKoKen järjestäjiltä hyvät ohjeet siitä, minkälainen kilpailutöiden esittelyn pitää olla. Matkamme kesti noin viikon, ja me opettajat ehdimme tiedekilpailun lisäksi käydä hieman kiertämässä Atlantaa sellaisina aikoina, kun ainoastaan kilpailijat saivat mennä tapahtumatilaan.
Tapahtumassa oli erilaisia työpajoja opettajille ja opiskelijoille. Itse kilpailussa kaikki saivat kiertää valtavassa näyttelyhallissa katsomassa kilpailutöitä. Siellä myös tuomarit kiersivät. Osallistujat olivat omalla ständillään valmiina kertomaan omasta työstään.
Tapahtuman järjestäjän Society for Science -järjestön tuottamasta videosta selviää, kuinka isosta tapahtumasta on kyse.
Mitä opit viikon aikana?
Kansainvälinen taso on kova: lukioikäiset tekevät todella tasokkaita ja pitkälle vietyjä juttuja. Monet finalistit olivat tehneet yhteistyötä esimerkiksi yliopistojen kanssa. Töihin oli panostettu valtavasti, ja niitä oli työstetty pitkään. Kun keskustelin opiskelijoiden ja tuomareiden kanssa, sain tietää, että on kouluja, joissa oman tutkimusprojektin hiominen aloitetaan jo lukion alussa.
Lääke- ja ympäristötieteeseen sekä biokemiaan liittyvät aiheet olivat suosittuja. Hyvin menestyivät kilpailutyöt, joiden tekijä kertoi rakentaneensa jostain sovelluksesta tai laitteesta “kaupallista paremman version”. Myös koneoppimiseen liittyvät sovellukset olivat suosittuja, ja ”kansanlääkintään” ja vedenpuhdistukseen liittyviä töitä oli paljon. (Kansanlääkinnällä Teppo tarkoitti töitä, joissa oli tutkittu esimerkiksi jonkin perinteisen lääkeyrtin tehoa.)
Kovasta tasosta ja panostuksesta huolimatta kansainvälisiin kilpailuihin ei välttämättä lähdetä pelkästään kilpailemaan vaan myös katsomaan, verkostoitumaan ja tutustumaan.
Mikä osallistumisessa sinulle oli antoisinta oman työsi kannalta?
Työn kannalta antoisin juttu oli se, että näin valtavan määrän eri puolilta maailmaa olevia töitä. Sain monta hyvää ideaa siitä, mistä kaikista aiheista töitä voi tehdä ja mitä tarjota opiskelijoille. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella enemmänkin opiskelijoiden ja opettajien kanssa siitä, minkälainen systeemi heillä toimii koulussa.
Millaista oli opettajana osallistua tapahtumaan nuorten kanssa?
Vastuuta oli paljon, mutta nuoret olivat todella fiksuja, ja pärjättiin ilman suurempia kommelluksia. Aluksi hiukan jännitti, kun oli päiviä, joina tapahtumatila oli avoin vain opiskelijoille eivätkä opettajat saaneet tulla mukaan. Hyvin nuoret kuitenkin pärjäsivät. Järjestäjän puolesta oli onneksi paikalla aikuisia, turvamiehiä, järjestäjiä ja tuomareita.
Lähtisitkö mielelläsi uudestaan matkaan?
Voisin kyllä lähteä. Ja voisin myös uudelleen toimia ryhmästä vastuussa olevana aikuisena.